Sote on iso kokonaisuus, joka vaikuttaa kaupunkilaisten arkeen. Julkisen puolen jonot, palvelut ja puutteet näkyvät niitä käyttäville. Viime vuoden lopulla HUS toteutti taas jätti-irtisanomiset. Alan työntekijät ovat oikeasti huolissaan, onko jatkossa enää mahdollista antaa ihmisarvoista hoitoa.
Koulujen tulee olla riippumattomia. Koulutuksesta ei saisi ikinä leikata. Leikkaamisen jäljet näkyvät vasta vuosia myöhemmin, ja missään tämä ei ole selvempää kuin peruskoulussa.
Mistä puhun kun puhun vaihtoehdottomuudesta? Tulevaisuutta voi harvoin ennustaa kovin hyvin. Kun olin alakouluikäinen, ajattelin usein sitä kuinka ilmastonmuutos ja lajikato ovat valtavia uhkia, jonka kanssa sukupolveni kamppailee aikuisiällä. Mutta se mitä en osannut odottaa oli kasvava sotien, kärsimyksen ja sen jälkeen vielä oikeistokonservatismin ja sorron aalto–kun kehitys oli ollut joitakin vuosikymmeniä hyvää.
Demokratiaa tulee puolustaa mutta se ei tarkoita, että demokratiassa ei olisi kehitettävää tai valuvikoja. Mielestäni demokratiaa tulisi laajentaa, ja tämän kokeilu toimisi parhaiten kaupungeissa. On monta tapaa, miten Helsinki voisi tehdä päätöksenteostaan asukaslähtöisempää ja inhimillisempää. Tekemällä siitä osallistavampaa ja tuoda sen ruohonjuuritasolle.
Metroaseman rakentaminen Roihupeltoon olisi ihan huippu homma. Asema olisi ikään kuin Helsingin alkuperäisen metroverkon rakentaminen loppuun asti. Alueen asumisrakentaminen vois vähentäis asuntopulaa, kunhan asuntomalleja ja rahoitusmuotoja tulee monenlaisia.
Kattava ja toimiva, lopulta maksuton joukkoliikenne on arvovalinta. Se on oikein ja vastuullista kaupunkipolitiikkaa. Se ei ole mahdottomuus; kyse on poliittisesta tahdosta.