Kattava ja toimiva, lopulta maksuton joukkoliikenne on arvovalinta. Se on oikein ja vastuullista kaupunkipolitiikkaa. Se ei ole mahdottomuus; kyse on poliittisesta tahdosta.
Jos julkiseen keskusteluun on uskominen, nuoret ja opiskelijat ovat nykyään etuoikeutettuja verrattuna edellisiin sukupolviin. En tiedä teistä, mutta minulla tämä palturin puhuminen tulee jo korvista ulos. Jotkut varmasti ovat hyvässä asemassa, mutta eriarvoisuus on kasvussa ja Stadissakin on tyssännyt hyvä kehitys.
Ympäristövöhykkeet, jotka kieltäisivät polttomoottoriautojen käytön Helsingin keskustassa puhututtavat. Puolestapuhujia syytetään “ideologisesta” autojen vastustamisesta. Ongelmana on että liikenteen kokonaiskuvaa kaupunkikehityksessä ei ajatella. Vyöhyke on vain yksi tapa parantaa kaupungissa kulkemista.
Vaikka infrastruktuuria tarvitaan lisää, tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, millä tavoin Helsinki voi tehdä rakentamisen mahdollisimman ekologisesti. Painopiste tulisi olla olemassa olevan hyödyntämisessä – aina ei tarvitse vain rakentaa uutta.
Tykkään kovasti Helsingin kulttuurista ja esittävien taiteiden tarjonnasta. Tykkään paljon nuorten ja opiskelijoiden tuottamasta kulttuurista. Ja ennen kaikkea, tykkään paljon kissoista.
Kulttuurikenttä tarvitsee puolustamista nyt enemmän kuin koskaan. Kulttuuri kattaa laajan taiteen, tekemisen ja tapahtumien kentän. Kulttuuri kuvaa nykyaikaa, menneisyyttä, tulevaisuutta ja ihmismieltä.