Helsingin keskustan elinvoima puhutaan harva se päivä. Keskustelussa on suuressa roolissa niin liikenne kuin elinkeinoelämä. Onkin tärkeää että kaupunkiin pääsee jatkossakin liikkumaan muuten kuin 4-5 euron kertalipuilla, mutta jotakin on kuitenkin jäänyt uupumaan–vapaiden tilojen merkitys.
Keskustassa on ihan tarpeeksi tyhjiä tiloja, ketjukahviloita ja halpakauppaketjuja. Jos keskustassa ei asu, tarvii sinne erityisiä syytä myös tulla. Ja joidenkin pitää ihan pinnistää löytääkseen niitä. Ihmiset kaipaavat myös yhteisöllisiä ja dynaamisia, ostoksista vapaita tiloja. Ja tämä pätee myös keskustan ulkopuolelle.
Kauppa on siirtynyt nettiin ja hajautunut kauppakeskuksiin. Helsingistä löytyy jo nyt esimerkiksi Kalasataman vapaakaupungin olohuone, kirjastojen kaupunkiverstaita, ja kaupungin oma Stadin yhteisötalojen verkko. Miksei tällaisia tiloja voisi laajentaa myös keskustan alueelle? On alettava keskustella siitä, miten sekä julkisomisteiset tilat että myös yksityinen sektori voidaan velvoittaa luomaan kukoistavampaa kaupunkia.
Tampereella ja Turussa on käytössä kulttuurin välitilamalli. Tyhjillään olevia tiloja tarjotaan maksutta niitä hakeville. Kaavamuutosta tai uutta vuokralaista odottavat kohteet saadaan väliaikaisesti käyttöön. Saadaan toimintaa, tilat eivät seiso tyhjillään.
Vuokralaisia odotetaan joskus pitkään. Välitilamallin voisi ottaa käyttöön pääkaupungin keskustassakin yhteistyössä keskustan kiinteistönomistajien ja toimijoiden kanssa. Se hyödyttäisi toimijoita ja asukkaita mutta sen lisäksi myös kaupungin elinvoimaa, viihtyvyyttä ja keskustan kauppoja. Tilat olisivat dynaamisia ja vaihtelevia, osana elävää kaupunkia. Jo nyt meillä on hyviä maksuttomia tapahtumia ulkona kaupunkilaisille – seuraavaksi tarvitaan niitä sisätiloihin, Hanasaareenkin.
Keskustelussa unohtuu siis jotakin olennaista: tarvitaan myös mielenkiintoista tekemistä. 2020-luvun kutsuva kaupunkikeskusta tulisi kehittyä myös viihtyisyyden ja asukkaiden ehdoilla. Kaupunkitila ei saa olla vain rikkaiden ja kulutuksen suurjuhlaa.
— Sakari