Tykkään kovasti Helsingin kulttuurista ja esittävien taiteiden tarjonnasta. Tykkään paljon nuorten ja opiskelijoiden tuottamasta kulttuurista. Ja ennen kaikkea, tykkään paljon kissoista. Jos sinäkin pidät jostakin näistä asioista, Suosittelen Ylioppilasteatterin näytelmää Kissa. Esityksiä on vielä 1.2. asti.
Kokemus teatteriin esitystilaan siirtymisestäkin on itselleni aina esiosa esityksestä, siirtyminen johonkin välitilaan–sopiva tähän näytelmään. Ylioppilasteatterin ullakkostudion sisäänkäynti yleisölle on suoraan Stockmannin edessä–tätä selvempää, mahtavaa tilankäyttöä kaupungin keskustassa ei voisi olla!
Hyy:n alainen Ylioppilasteatteri on paikka, jossa nuoret teatterintekijät ylioppilaskunnasta tai sen ulkopuolelta voivat päästä tekemään luovaa, säkenöivää, ja puhuttelevaa teatteria.
Hyy:n alainen Ylioppilasteatteri on paikka, jossa nuoret teatterintekijät ylioppilaskunnasta tai sen ulkopuolelta voivat päästä tekemään luovaa, säkenöivää, ja puhuttelevaa teatteria. Teatteri on toiminut Vanhalla ylioppilastalolla pian jo sata vuotta. Teatteri herättää Mustikkamaan metsän joka kesä henkiin produktiolla. Sillä on ollut historiassa vaikuttajan rooli niin vasemmistolaisessa liikkeessä, kuin viime aikoina yhteiskunnan, yksilön ja yhteisön suhteen, queer-ihmisten ja ekokriisin peilaajana. Ja kun tekijät nauttivat, nauttii yleisökin. tätä on esitystaide parhaimmillaan.
Anna Kankila ja Ronja Louhivuori ovat tehneet teatterin uusien jäsenien kanssa sulavan ja leikittelevän esityksen. Ensembleä, jossa näyttelijät, valo, äänet ja ohjaus pelaa yhteen, on aina mahtavaa seurata.
Esitystä kuvailtiin jossain vähän oudoksi, moderniksi teatteriksi ilman päätä ja (kissan)häntää. Se voi toki tuntua uudelta monille, mutta esityksen taustalla oleva dramaturgia (aiempien lisäksi Rae Aiemaa ja työryhmä) lainaa itse asiassa paljon jo 1900-luvulla kehitetyistä teatterin muodoista, kuten sodanjälkeisestä absurdista teatterista, mutta toki jostain modernistakin. Ylioppilasteatteri on aina myös ajan hermoilla sarkastiseen ja lähestyttävään tyyliin, mikä onkin sen parasta antia.
Kissa kertoo kissoista, jotka odottavat uudelleensyntymistä limbotilassa. Ja kissat sekoilevat siellä. Sen lisäksi se kertoo valtavasti kaikesta muustakin. Näytelmässä on symboliikkaa ja pohdintaa jumalrooleihin nostattamisesta aina egyptin mytologiaan. Kaksi pakkaa pitävää hahmoa, joista toinen on kuin Godota odottava hahmo Samuel Beckettin näytelmästä, yrittävät odottaa huomenna tulevia ratkaisuja ongelmiin. Mukaan mahtuu tanssia, Brechtimäinen biisikohtaus ja historiallinen oikeudenkäynti. Pelkistetty lavastus toimii ja pitää fokuksen näyttelijöissä.
Loppu on koskettava, terapeuttinenkin. Enempää en halua spoilata! Kissa on lopulta varsin simppeli, tanssitetterimainen teos. Siinä ei ole mitään pahaakaan. Kestoltaan ja hinnaltaan se on myös lähestyttävä, jos teatteri kiinnostaa!
Ylioppilasteatteri on osa Helsingin poikkeuksellisen laajaa esittävien taiteiden tarjontaa, josta on pidettävä kiinni.
Ylioppilasteatteri on osa Helsingin poikkeuksellisen laajaa esittävien taiteiden tarjontaa, josta on pidettävä kiinni. Kaupungissa on vapaita teatteriensembleitä, pieniä teattereita, niin sanottuja keskisuuria ja ihan isojakin– kaikki osana teatteritaiteen sillisalaattia. Haluan antaa huomiota näille teattereille, jotta kenttää tunnettaisiin paremmin myös kuntapäätösten tasolla. Niiden rakennetta ja tapaa toimia on vaikea nähdä ulkopuolelle, jos tuijotetaan vain tuottamislukuja ja budjetteja.
Kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunta on leikannut Helsingissäkin Ylioppilasteatterin avustuksia. Helsingissä toimii yt:n lisäksi myös kaksi muuta ylioppilasteatteria, Ilves-teatteri sekä Kellariteatteri. Kuntavaaliviikonloppuna kaupungissa järjestetään myös Suomen ylioppilasteatterifestivaali, joka kerää satoja alan tekijöitä yhteen kaupungin keskustaan.
Helsingin tulisi muistaa ylioppilasteatterin ammattijohtoisen teatteritoiminnan tärkeys juuri sellaisena, kuin se on. Kissa kuvaa nuoresta, palavasta, mukavasta ja elävästä kaupungin teatteriiskenestä juuri sitä parasta puolta– käy ihmeessä katsomassa <3 !
— Sakari