Ensimmäinen vaaliteemani eduskuntavaaleissa 2027 on nuoret ja opiskelijat. Miten ajaisin heidän asiaansa?
o riittää. Oikeasti. Olemme kaikki kuulleet lupaukset, juhla- ja korulauseet jo niin monta kertaa: nuoret ovat erityissuojelussa. Opiskelu kannattaa. Nuoret ja opiskelijat ovat tulevaisuus. Tai vielä pahempaa: opiskelijoilta ei leikata.
Niin varmaan!
On aika lopettaa tulevien sukupolvien kuritus ja tulevaisuuden tuhoaminen nuorempien sukupolvien kustannuksilla. Tämän maan nuoriin ja opiskelijoihin kohdistuvassa politiikassa kiteytyy osuvasti se, millaisia tulevaisuusinvestointia Suomi on – tai pikemminkin ei ole – valmis tekemään ja miten niitä, joiden ääni kuuluu vähemmän päätöksenteossa tai ääniuurnilla, kohdellaan. Tämän on muututtava. Tämä tulee olemaan yksi mun vaaliteemoistani: nuoret ja opiskelijat ansaitsevat parempaa.
Tilastoja ei tarvitse kerrata pykälä pykälältä. Ne ovat kaikki avointa dataa ja tieteellisesti todistettua. Nuoriin liittyvät käyrät ovat hallituksen kurjistamisen ja maailman menon takia päin prinkkalaa. Töiltä halutaan perusturvaa, mutta työllisyyteen tai eläkejärjestelmän säilymiseen ei luoteta. Toimimattomuus ilmastokriisin edessä lamaannuttaa. Politiikka kiinnostaa, mutta monet kokevat sen luotaan työntävänä. Nuoret voivat pahoin, monilla tuntuu köyhyys ja nälkä.
Opiskelijoiden asemaa on heikennetty liki jokaisen 2000-luvulla istuneen hallituksen aikana, samalla kun taloudellinen asema on jämähtänyt ysärin tasolle.
Tämän maan uusi nousu tai talouskasvun tavoittelut ei rakennu kestävästi sille, että opiskelijoiden toimeentuloa kuritetaan. Tällä hetkellä luokkaeroja vain syvennetään. Opiskelu on vuosi vuodelta kalliimpaa – ja lukukausimaksut kolkuttelevat ovella.
Hallitus on leikannut opiskelijoilta lähes kaikesta. Ruoka vai lääkkeet – monet joutuvat valitsemaan. Vajaa puolet opiskelijoista, jotka kokevat köyhyyttä, voivat henkisesti huonosti. Minä haluan, että voimme sanoa, että opiskelijat ja nuoret voisivat saada kummankin – ja että rahaa jää käteen vuokranmaksun jälkeenkin tehdä elämällä asioita ilman, että se on velaksi.
40 000 euroa velkaa tutkinnosta, on väärin. Panostukset opiskelijoihin maksaisivat itsensä aina takaisin, mutta oikeistolainen politiikka aiheuttaa meille kierteen, jossa niitä ei uskalleta tehdä.
Mitä tulisi tehdä?
→ Rakennetaan uudenlainen hyvinvointivaltio, joka ei perustu riistoon, talouskasvuun ja loppuun palamiseen. Vahvistetaan nuorten tulevaisuusvaltaa ja kirjataan tulevien sukupolvien oikeudet lakiin.
> Budjetoidaan hyvinvointialuelle rahoitus tarjota ilmaiseksi mm. kuukautissuojia ja ehkäisyä kaikille alle 29-vuotiaille. Säädetään julkisen liikenteen liput maksuttomaksi kaikille ensimmmäistä tutkintoa suorittaville korkeakouluopiskelijoille ja edistetään kaikkien nuorten ilmaisia joukkoliikennelippuja.
>Toteutetaan terapiatakuu kunnianhimoisemmin, koskemaan kaikki alle 30-vuotiaita.
> Kielletään palkattomat harjoittelut ja varmistetaan, että entry-tason työpaikkoja säilyy jatkossakin.
>Puututaan kansainvälisten opiskelijoiden kokemaan rasismiin ja hyväksikäyttöön on ja poistetaan kv-opiskelijoiden lukukausimaksut.
>Vastustetaan liukuhihnakorkeakouluja! Muutetaan yliopistojen rahoitusta aluksi määrittymään esimerkiksi suoritettujen opintopisteiden, ei tutkintojen, mukaan. Kapitalismin vaatimasta tutkintotehotuotannosta kärsii niin nykymallin kansantalous kuin opiskelijakin.
>Perutaan avoimen väylän tutkinto-optio. Pidetään joka ikinen tutkinto maksuttomana myös jatkossa, ja kirjataan maksuton opiskelu perustuslakiin.
> Luovutaan ensi vaalikaudella lainapainotteisuudesta vaiheittain. Nostetaan lainahyvitys aluksi puoleen koko lainasummasta – ilman kattoa. Selvitetään korkokaton mahdollisuutta lainalle. Uudistusten jälkeen opintorahan määrää on merkittävästi korotettava.
>Siirrytään kohti perustuloa. Toteutetaan ensi hallitusohjelmassa Perustulokokeilu, joka kohdistuu etenkin alle 30-vuotiaisiin ja korkeakouluopiskelijoihin. Palautetaan opiskelijat yleisen asumistuen piiriin ja laaditaan tukipaketti opiskelija-asuntojen rakentamiselle.
Suomessa tehdään paljon arvokasta nuorisotyötä muun muassa kunnissa ja järjestöissä. Samalla osallisuuteen ja hyvinvointiin voitaisiin panostaa vielä enemmän, kehittämällä saavutettavaa demokratiakasvatusta ja osallisuutta. Nuorten mielenterveysongelmia ei vieläkään oteta tosissaan. Suomen opiskelijat ja liki miljoona nuorta ansaitsevat turvallisen kasvu- ja oleskeluympäristön ja uskon tulevaisuuteen.
Eduskunnassa puhuisin korulauseiden lopettamisen puolesta: kuuntelisin nuorten, nuorisotyön ja opiskelijoiden kenttää, olenhan itsekin vasta valmistumassa ja vielä opiskelijapolitiikassa, jonka piirissä olen toiminut viimeisen neljän vuoden ajan, mukana. En ole kaikkitietävä, mutta toimin monikymmenpäisen kampanjajoukon, joka koostuu paljolti opiskelijoista ja nuorista, äänenä. Sanotaan yhdessä: jo riittää!
-Sakari
