Sote on tapetilla koska sote on kriisissä, vaikka toisin sanottaisiin.
Helsingissä käydään keväällä vain yhdet vaalit, kuntavaalit. Ei siis aluevaaleja, toisin kuin muualla. Uudistuksen jälkeen valtuusto käyttää ylintä toimivaltaa Helsingin sote- ja pelastuslaitoksen palveluissa. Ne muodostavat yhdessä uuden sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan.
Sote on iso kokonaisuus, joka vaikuttaa kaupunkilaisten arkeen. Julkisen puolen jonot, palvelut ja puutteet näkyvät niitä käyttäville. Viime vuoden lopulla HUS toteutti taas jätti-irtisanomiset. Alan työntekijät ovat oikeasti huolissaan, onko jatkossa enää mahdollista antaa ihmisarvoista hoitoa.
Valtio on heikentänyt rahoitusta ja hoitoonpääsyn tavoiteaikoja. Helsingin budjetissa vuodelle 2025 on kuitenkin pyritty varmistamaan, että hoitoon pääsy toteutuu 30 päivässä, yhteydenotto 14 päivässä. Onkin tärkeää, että kaupunki on voinut toimia tässä vastavoimana tuhoisille päätöksille. Vastavoimana toimiminen niin sote- kuin kulttuurialallakin tulee varmasti viemään kaupungin rahallisesta ylijäämästä yhä isomman osan.
Kaupungilla on liikkumavaraa jota tulee käyttää: jatkossakaan kaupungissa ei tule periä terveyskeskusmaksuja, ja omalääkärimallin selvittäminen olisi kannattavaa.
Vaikka hallitus kurittaa ja vähentää vaikutusmahdollisuuksia, on silti valtavan tärkeää, mitä Helsingissä päätetään. Kaupungilla on liikkumavaraa jota tulee käyttää: jatkossakaan kaupungissa ei tule periä terveyskeskusmaksuja, ja omalääkärimallin selvittäminen olisi kannattavaa. Digitalisaatioon on panostettava, vaihtoehtoisena, ei korvaavana keinona. Olisi hyvä varmistaa, että hoitoon pääsee ja kontaktin saa myös pitkäjänteisesti ja pidemmälle ajalle, mikäli siihen on tarve.
Kaikilla on oikeus laadukkaaseen hoivaan. Julkisen palvelun ongelmat iskevät koviten opiskelijoihin ja vähävaraisiin kaupunkilaisiin. Vanhustenhuollossa on kiire. Lisäksi mielenterveyteen tarvitaan matalan kynnyksen palveluita ja kuukautissuojat tulisivat olla alle 25-vuotialille menstruoiville ilmaisia, ehkäisyn tapaan.
Terveydenhuolto on myös luokkaistunut. Jonot voi skipata heittämällä 150 euroa yksityisille terveysjäteille. Samalla kun osa joutuu jonottamaan hoitoa ja osa saa sen heti, voitot valuvat terveysjättien taskuihin. Näin ei saa pääkaupungissa olla!
Soten kohdalla kysytään aina: mistä rahat? Terveydenhuolto ja sen maksuttomuus on yhteiskuntamme peruspilari. Koulutus, kulttuuri ja terveydenhuolto eivät ole asioita, joista leikata, kun tasapainotetaan julkista taloutta. Helsingissä soten budjetti on erotettu muusta kaupungin budjetista. Sote tarvii rahoitusta, jotta työntekijän asema voidaan turvata, YT:t lopettaa ja asiallinen hoito turvata. Hoitajat tarvitsevat arvostusta, työvoimaa ja hyvää palkkaa, jotta järjestelmä säilyy. Hoitajamitoitukset ovat nyt jo väärin mitattuja ja kertovat äärimmäisen tehokkuuden periaatteista, jotka ovat menneet jo liian pitkälle.
Valtakunnallisesti olisikin todella tärkeä saada hyvinvointialueille verotusoikeus ja alueille Helsingin lisäksi työrauha. Soteen tulee panostaa verotuloilla ja korkeasta hintalapusta huolimatta- on kyse peruspilareista.
Rahapula sotessa ei ole mitään “propagandaa”. Asiaa ei todellakaan auta myöskään hallituksen suunnitelmat leikata juuri Helsingin sote-rahoituksesta kertaleikkauksella 35 milj., koska täällä alueen talous on ylijäämäinen. Valtakunnallisesti olisikin todella tärkeä saada hyvinvointialueille verotusoikeus ja alueille Helsingin lisäksi työrauha. Soteen tulee panostaa verotuloilla ja korkeasta hintalapusta huolimatta- on kyse peruspilareista. Niukkuusajattelu on toki syypää sille, että tingimme ihmisten hyvinvoinnista ja leikkaamme tärkeistä palveluista. Taloudesta on tullut isäntä, ei renki.
Helsingissä on saatava hyvät oltavat työntekijöille, varmistettava kohtuullinen hoitoonpääsy ja lopetettava yksityisen alan ylipönkittäminen julkisen puolen kustannuksella. Niin rakennetaan toimivaa kaupunkia, jossa kaikilla on mahdollisuus päästä hoitoon.
— Sakari