Väestön ikääntyminen, asuntopula, mielenterveyskriisi.
Lähiluonnon suojelu, työhyvinvoinnin lisääminen, maahanmuuttajien toivottaminen tervetulleeksi.
Niin suurilla kuin pienillä kaupungeilla on edessään kinkkisiä haasteita, joiden ratkaiseminen edellyttää koko yhteisöltä mielikuvitusta ja kriittistä ajattelua. Mistä ne kriittisyys ja mielikuvitus oikein kumpuavat, jollemme opi haastamaan vallalla olevia näkemyksiä ja raivaamaan tilaa uusille?
Juuri siksi jokaikinen kunta tarvitsee taiteen ja kulttuurin tekijöitä – niin ammattilaisia kuin harrastajia.
Helsingissä kulttuurikenttä on iso, budjetti yhdeksännumeroinen! Stadissa on omien laitosten lisäksi myös suuret valtakunnalliset taidelaitokset, joiden rahoitus on turvattu. Helsingissä on kuitenkin yli 40 ammattiteatteria tai -ryhmää, jotka eivät ole valtionavustusten piirissä. Kaupungin kulttuuritoimijoiden kentällä on paljon pienempiä ja vapaita toimijoita. Siksi kunnan jakamat tuet ovat tärkeitä. Pienten toimijoiden ääni yleensä edelleenkin hukkuu ja toiminta joko kuihtuu tai lippuhintoja joudutaan korottamaan. Se on kaikilta pois. Kulttuuriharrastaminen voi edelleen tuntua kaukaiselta monelle lapselle ja nuorelle.
Mikkelissä on enemmän harrastajateattereita suhteessa väkilukuun kuin missään muualla Suomessa, tiesittekös sitä! Kaupungin oma teatteri ja orkesteri sen sijaan saavat jatkuvasti jännittää rahoituksensa puolesta, ja taidemuseo majailee kauppakeskuksen ahtaissa väliaikaistiloissa jo kuudetta vuotta. Toisinkin voisi olla – sen osoittaa esimerkiksi Varkauden kaupungin satsaus uuteen museokeskukseensa, Konstiin.
Valtio leikkasi kulttuuritoimijoiden valtionosuuksia 11 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Kuntapäättäjät saattavat kokea kiusausta lähteä leikkaamaan valtion peesissä, mutta fiksu kunta ei toimi niin. Päinvastoin: kun valtio leikkaa suoria avustuksiaan kulttuuritoimijoilta, tulee kuntien ottaa vahvempaa roolia niin pääkaupunkiseudulla kuin maakunnissa.
Jos taidetta ja kulttuuria tuotettaisiin kunnissa täysin markkinaehtoisesti, se muuttuisi silkaksi lipputulojen optimoinniksi ja harvojen (lue: varakkaiden) huviksi. Kaikkien rakastamat klassikkoteokset ja block busterit voivat kyllä viihdyttää, mutta ne harvemmin haastavat ajattelemaan tai synnyttävät uusia ideoita. Lopputuloksen arvo ei siis riipu siitä, kuinka monta rahaa teos vetää puoleensa.
Kulttuuri ja taide haastavat mielikuvitusta, tukevat hyvinvointia, tuovat ihmisiä yhteen. Ne lisäävät alueen vetovoimaa, hyvinvointia ja työpaikkoja. Taiteilijat ja kulttuuritoimijat saavat työllään aikaan myös ulkoisvaikutuksia, joiden myötä kunnat säästävät pitkän pennin esimerkiksi työllisyyspalveluissa, nuorisotyössä ja markkinoinnissa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kansalaisopisto: siihen sijoitettu euro tuottaa Jyri Mannisen (2015) arvion mukaan noin 3,4–5,6 euron hyödyn opiskelijoille ja yhteiskunnalle.
Mitä kunnat sitten voisivat tehdä paremmin?
No, tietenkin helpottaa taide- ja kulttuuritoimijoiden taloudellisia haasteita. Se voi tarkoittaa suoraa, rahallista tukea taikka vaikkapa maksuttomia tiloja, julkisia taidehankintoja tai harrastusseteleitä, jotka lisäävät taide- ja kulttuuriharrastusten kysyntää.
Sen lisäksi kannustamme kuntia suhtautumaan taiteeseen ja kulttuuriin siten, että ne ovat strateginen ja läpileikkaava osa kaikkea kunnan toimintaa.
Mikkelin ja Helsingin päättäjien on hyvä istahtaa laatimaan kunnalleen kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Se on paperi, joka ohjaa kaupungin toimijoita kehittämään sellaista toimintaa, joka on kulttuurin ja hyvinvoinnin rajapinnalla. Tällaisen suunnitelman on laatinut aiemmin esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaliitto.
Moniammatillinen yhteistyö on syystäkin päivän sana, ja sen pitäisi koskea myös taiteilijoita ja kulttuurityöläisiä. Kuntien kannattaa kutsua heidät mukaan pöytiin, joissa kehitetään esimerkiksi kaupunkiympäristöä tai sosiaalipalveluita.
Inspiraatiota voi hakea vaikkapa Helsingin mallista. Se on osallistavan ja alueellisen kulttuurityön malli, jossa taidelaitoksia ja taiteen ammattilaisryhmiä kannustetaan toimimaan eri kaupunginosissa yhteistyössä alueen asukkaiden ja yhteisöjen kanssa.
Kuntien vahvuudet vaihtelevat, ja siksi kannustamme kuntia myös yhteistyöhön kulttuurin saralla. Samaan tapaan kuin helsinkiläiset teatteriopiskelijat suuntaavat kesäisin kiertueelle Saimaan seudun kylätaloille, kunnat voivat oppia toisiltaan ja myös jakaa resurssejaan niin, että lopputuloksesta hyötyvät kaikki.
Lopuksi tahdomme kiittää jokaista taiteilijaa ja kulttuuritoimijaa, ammattilaista ja harrastajaa. Elinvoimainen kulttuuri ja toimijuus kuuluvat kaikille niin pääkaupunkiseudulla kuin Savossa!
— Sakari Bister & Lotta Tuominen
Lotta Tuominen on ehdolla Mikkelin kaupunginvaltuustoon ja Etelä-Savon aluevaltuustoon. Lotta ajaa kulttuurin lisäksi mm. nuorten asioita, reilua työelämää ja palveluiden saatavuutta taajama-alueillakin. Käy kurkkaamassa Lotan kampanja täältä!