Ympäristövöhykkeet, jotka kieltäisivät polttomoottoriautojen käytön Helsingin keskustassa puhututtavat. Puolestapuhujia syytetään “ideologisesta” autojen vastustamisesta. Ongelmana on että liikenteen kokonaiskuvaa kaupunkikehityksessä ei ajatella. Vyöhyke on vain yksi tapa parantaa kaupungissa kulkemista.
Ilmastonmuutosta vastaan on taisteltava tässä ja nyt. Kaupungin toimien on keskityttävä kasvavissa määrin liikenteeseen, kun mm. kaikki hiilivoimalat tästä keväästä lähtien sulkeutuvat. Liikenteen osuus Suomen ja Helsingin päästöistä kasvaa, eikä nykyinen hallitus auta asiaa– liikenne ei ole sähköistymässä tarpeeksi nopeasti. Ympäristövyöhyke on siis tervetullut avaus ja lisä työkalupakkiin.
Tehokkaampia tapoja vähentää päästöjä löytyy. Sähköautot ovat vielä kalliita, riittävä latausinfra vaatisi duunia. Akkupohjaiset sähköautot eivät ole ongelmattomia vaikka vähentäisivätkin pakokaasuja.
Puheet polttomoottoriautojen kiellon negatiivisista vaikutuksista pienituloisille ovat kuitenkin täyttä puppua.
Puheet polttomoottoriautojen kiellon negatiivisista vaikutuksista pienituloisille ovat kuitenkin täyttä puppua. Helsingin pienituloisilla ei useasti ole autoa, monikaupunkilainen ei omista autoa lainkaan. He käyttävät julkisia, kävelevät, pyöräilevä. Juuri siksi tulisi ensisijaisesti panostaa joukkoliikenteeseen ja sen käyttöasteen nostoon.
Monet hyvien yhteyksien päässä asuvat käyttävät autoa siitä huolimatta: toki silloin ohjaus sähköautoihin siirtymiseen vaikka romutuspalkkiolla on hyödyllinen. Keskustan asukkaista yli puolet suhtautuu vyöhykkeeseen myönteisesti. Ja autolla toki pääsee jatkossa keskustaan esim. huoltotöihin.
Kaupungista tulisi puhua joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn, ei vain autoilun ehdoilla. Päästöt eivät laske, jos ihmiset vain ajelevat muualle. Ei paljon lohduta, että Punavuoren ja Eiran kaarat on on akuilla varusteltu, jos suunnittelussa mietitään vain autoja. Autokeskeisyyttä pitäisi vähentää kaupunkikuvaa ja katuja kehittäessä. Tulisi ralentaa kaupunkia, johon voi vapaa-ajalla tulla kauempaa aidosti toimivalla joukkoliikenteellä ja liityntäpysäköinnillä.
Kaikista tehokkain tapa vähentää autoilua ja liikenteen päästöjä on rakentaa HSL, joka kannustaa lapsiperheitä, pariskuntia ja omakotitaloissa asuvia käyttämään sitä.
Kaikista tehokkain tapa vähentää autoilua ja liikenteen päästöjä on rakentaa HSL, joka kannustaa lapsiperheitä, pariskuntia ja omakotitaloissa asuvia käyttämään sitä. HSL, joka tarjoaa saavutettavuutta ja lyhyet välimatkat. Järjestelmä, jota halutaan käyttää, joka kulkee tiuhaan tahtiin ja nopeasti niin vaihtopaikkoihin kuin keskustaan. HSL, joka ajaa kohti maksuttomuutta eikä heitä matkustajaa hintakorotusten bussin alle. Tie kohti maksuttomuutta on arvovalinta.
Ruuhkamaksut keskustassa olisivat parempi ratkaisu kuin polttomoottorien täyskielto. Niiden käyttöönottoa Suomen hallitus ei mahdollista. Siksi nytkin pohditaan ympäristövyöhykkeitä.
Helsingin ja lähikuntien liikenteen tulisi rakentua suositulle HSL-verkostolle, vasta toissijaisesti yksityisautoilulle. Ympäristövyöhykkeiden, ruuhkamaksujen, maksuttoman joukkoliikenteen ja kävelymyönteisen kaupungin vastustaminen joka käänteessä niin kaupunkipolitiikassa kuin hallituksessa vaikuttaa systemaattiselta autojen hegemonian ylläpidolta. Sitä minä en tähän kaupunkiin halua. On aika murtaa vaihtoehdoton politiikka.
— Sakari