…koska me emme saa unohtaa.
Viimeiset pari kuukautta Gazan tilanteessa vallitsi hatara tulitauko. Kolme neljästä Israelin kansalaisesta kannatti aselevossa siirtymistä pidemmälle. 72 prosenttia vaati Netanjahun eroa.N etanjahun hallituksesta erosi äärioikeistopuolue tulitauon takia.
Netanjahu vältti toistaiseksi valtion tutkinnat ja pidensi poliittista uraansa rikkomalla tulitaukoa ja pommittamalla tällä viikolla aamuyöllä lähes viisisataa palestiinalaista siviiliä kuoliaaksi. Pääosin naisia ja lapsia. Tätä ennen puhdas vesi, sähkö, ja avustuskuljetukset oli jo estetty. Maaiskuja on jatkettu.
Keskustelua siitä, rikkoiko Hamas vai Israel aseleposopimuksia on turha käydä ja ne ovat nettikommentoijien semantiikkaa, ennen kuin tunnistettaan se vääryys, mitä Israelin tekemät sotarikokset tällä hetkellä ovat. Fakta on se, että maailma ei tee tarpeeksi estääkseen etnistä puhdistusta. Ihmiset puhuvat, he mielenosoittavat, avustusjärjestöt pyrkivät auttamaan, mutta maidemme hallinnot ovat pettäneet palestiinalaiset. EU:n assosiaatiosopimus jatkuu ja Suomi on linkittänyt puolustushankintansa kansanmurhaa suorittavan akselin kanssa. Sitouttanut itsensä Israeliin vuosikymmeniksi.
Ja haluan muistuttaa, että puoliksi suomalaisomisteisen Nammonkin ammuksien osia on löytynyt Gazan siviilikohteiden raunioista.
Sota jatkuu nyt “täydellä teholla” ja Donald Trumpin siunauksella. Äärioikeistopuolue palasi Netanjahun hallitukseen. Palestiinalaisten kokema etninen puhdistus jatkuu sen takia, että hataran miehen ura pysyy kasassa. Jopa israelilaisten panttivankien perheet ovat tyrmistyneitä päätöksestä. Suomessa ollaan tuttuun tapaan asiasta hiljaa. Suurimpana kritiikkinä ovat avustusjärjestöt ja YK, EU:n jäsenmaista kritiikki on maalattu both sides-värillä ja sitä pitää raaputtaa pitkään, että sitä edes tunnistaa.
Tuntuu välillä lähes turhalta tehdä kuntavaalipolitiikkaa, kun maailmassa tehdään niin järjettömiä asioita. Kun asiat itsellään on niin hyvin. Kun feediin tulee videoita kuolleista lapsista, jotka on pommitettu kuoliaaksi länsimaiden ja Suomen arvopohjaisen realismin hiljaisella hyväksynnällä.
Mutta on muistettava, että jostain on aloitettava. Pyrin pitämään ääntä tilanteesta Metan varjorajoittamisenkin uhalla. Kuntapolitiikankin, ja kaiken muun politiikan tasolla on valittava päättäjiä, jotka edistävät boikottia, edistävät ihmisoikeuksia ja uskaltavat puuttua vääryyksiin. On ajettava kaikilla päätösten tasolla kansainvälisen oikeuden noudattamista, pakotteita ja EU:n sekä Suomen sopimusten irtisanomista.
En jaksa enää näsäviisastelua ihmisten hengillä. Puhetta itsepuolustuksesta ja siitä, että on terroristien symppaaja, kun vastustaa kokonaisen kansan etnistä puhdistusta. Ihmisten, jotka eivät ole valinneet edes hallitsijoitaan. Milloin meidän valtanarratiivimme alkoivat käyttää historiallisten diktatuurien retoriikkaa hirmutekojaan oikeuttamaan? Vai tehtiinkö niin aina?
Sydämeni itkee ja toivon vielä päivän koittavan, kun Palestiina voisi olla vapaa. Toivoa saan uudesta sukupolvesta, joka tutkimusten mukaan ymmärtää tilanteen vääryyden paremmin, kuin vanha. Sitä ennen, ei pysytä hiljaa kauheuksista vaan puhutaan, mielenosoitetaan ja kysytään, vaaditaan enemmän. Muuten mitään ei tapahdu. Toivottavasti ei silloin vain ole liian myöhäistä.
— Sakari