Jos julkiseen keskusteluun on uskominen, nuoret ja opiskelijat ovat nykyään etuoikeutettuja verrattuna edellisiin sukupolviin. En tiedä teistä, mutta minulla tämä palturin puhuminen tulee jo korvista ulos. Jotkut varmasti ovat hyvässä asemassa, mutta eriarvoisuus on kasvussa ja Stadissakin on tyssännyt hyvä kehitys. Todellisuudessa nuoret kamppailevat vuosi vuodelta yhä enemmän kasaantuvien ongelmien kanssa. Ollakseen aidosti sosiaalisesti kestävä tulisi kaupungin tehdä nuorten ja opiskelijoiden puolesta paljon enemmän.
Opiskelijat kohtaavat uudenlaisia ongelmia
Vertaus edellisiin sukupolviin on jo itsessään tynkä: nykymaailmassa yhä useamman ammatin opiskelijoilla tulevaisuutena ovat pätkätyöt, keikat, määräaikaiset- ja kausityöt, joihin sosiaaliturvajärjestelmämme on huonosti valmistautunut. Työmarkkinat ja työntekijät eivät kohtaa. Enää ei valmistuta suoraan ammattiin. Opintoraha on ostovoimaltaan pysynyt samana jo yli 30 vuotta, samalla kun inflaatio on laukannut. “Ilmainen laina” onkin nyt 3–4 % Euribor-korolla, joka kaatuu heti valmistumisen jälkeen maksettavaksi.
Yhä harvemmalle “rento opiskeluaika” on rentoa. Vielä vaikeampaa on niillä nuorilla, jotka eivät vielä opiskele
Hinnat nousevat, tuettujen vuokra-asuntojen tuotanto hidastuu, liikkuminen maksaa. Mielenterveysongelmat lisääntyvät ja jonot pidentyvät, oppilaitokset ovat vuosi vuodelta lähempänä tuotantotehtaita. Yhä harvemmalle “rento opiskeluaika” on rentoa. Vielä vaikeampaa on niillä nuorilla, jotka eivät vielä opiskele.
Tämä on väärin.
Mitä Helsinki voi tehdä?
Mitä kaupunki voi tehdä, kun hallituskaan ei kuuntele vaan leikkaa? Jokainen Helsingissä opiskeleva tuo kaupunkiin elämää, kulutusta, elävöittämistä ja kaupunkikulttuurin osaa. Tämän arvo on tunnistettava. Sitä paitsi kaikilla on oikeus hyvään elämään riippumatta siitä, mitä he tuovat yhteiskunnalle.
Asumisen hinnalle on tehtävä jotain. Kaupungin tulee tukea säätiöpohjaista asumista ja halpojen asuntojen vuokratuotantoa aina, kun se pystyy. Yhteistyötä on lisättävä opiskelija-asuntosäätiöiden kanssa ja rakennettava tiekarttaa tulevaisuudelle. Helsingissäkin on satoja asunnottomia nuoria. Tämän luvun pitää kulkea kohti nollaa.
HSL-alennuksen on noustava 40 prosentista takaisin vähintään 50 prosenttiin. Sama alennus on laajennettava koskemaan kaikkia alle 24-vuotiaita kuten Tampereella. Alennusta tulisi saada myös kertalipusta. Opiskelijaterveydenhuollon ja HUSin välinen yhteistyö on standardisoitava nopeammin. Pullonkauloja ei saa syntyä erikoissairaanhoidon tai mielenterveyden saralla.
Helsingin on jatkettava mielenterveyden palveluiden ja walk in -terapian laajentamista ja tuettava mahdollisuuksien mukaan kolmannen sektorin mielenterveystyötä hallituksen leikatessa siltä. Etsivälle nuorisotyölle on turvattava rahoitus jatkossakin, ja kaupungin nuorten budjetti–sinänsä hyvä elementti– on laajennettava myös yli 17-vuotiaisiin. Tarvitaan inhimillistä politiikkaa!
Meidän nuorten ja opiskelijoiden ääni on saatava kuuluviin. Eikä vain tiettyjen vaan myös niiden, jotka jäävät tämän ryhmän sisällä paitsioon, kuten kansainväliset, monikieliset ja marginalisoitujen ryhmien nuoret ja opiskelijat. Muun muassa kansainvälisten opiskelijoiden integraation ja työ- sekä harjoittelumahdollisuuksien eteen Helsingin on tehtävä töitä.
Nuoret ja opiskelijat eivät opi luottamaan yhteiskuntaan, jos meitä ei kuunnella tai meistä maalataan vain halveksiva kuva “sossupummeina”
Nuoret ja opiskelijat eivät opi luottamaan yhteiskuntaan, jos meitä ei kuunnella tai meistä maalataan vain halveksiva kuva “sossupummeina”. Helsingin osallistavan budjetin ja kuuntelemisen kuntapäätöksenteossa on kehityttävä nuoret edellä. Valtuuston juhlavuoden kaltaiset päätökset ilmaisista kulttuurilipuista ja tapahtumista nuorille on otettava käyttöön joka vuosi. Nuorilla ja opiskelijoilla tulee olla varaa harrastaa teatteria, musiikki, taidetta ja yhteisöllisiä juttuja!
On aika lopettaa kurjistavien ja kovien arvojen käyttö niihin, joiden olisi tarkoitus rakentaa tämän maan ja kaupungin tulevaisuus. Hyvinvoiva ja sosiaalisesti kestävä Helsinki ottaa aidosti huomioon meidät nuoret ja opiskelijat ja luo toiveikkaampaa tulevaisuutta. Haluan toimia heidän äänenään. Laita viestiä, jos sinulla herää tekstistäni ajatuksia tai jokin tietty asia pännii!
— Sakari
Ajatusteni tukena olen hyödyntänyt esimerkiksi HYY:n, nuorisoalan ja Nal ry:n materiaaleja ja ohjelmia.