Museoviraston yt-neuvottelut on saatu päätökseen. Lopputulos on karmaiseva. Moni kulttuurikohde suljetaan, myös Helsingille tärkeä vuodesta 1909 auki ollut Seurasaari. Täällä Etu-töölössä tärkeä maamerkki Kansallismuseo ei pääse avaamaan oviaan tavoiteajassa remontin ja laajennuksen jälkeen. Leikkaaminen vain syventää alan kurjistumisen kierrettä. Ihmisiä jätetään palkkaamatta ja lähes kaikki työntekijät lomautetaan, osa toistaiseksi ilman lomautuksen määrättyä loppaikaa.
Kultturiperinnön leikkauslista on ämpärillinen sontaa työntekijöille, kulttuurille sekä Helsingille.
Kultturiperinnön leikkauslista on ämpärillinen sontaa työntekijöille, kulttuurille sekä Helsingille. Leikkaukset kertovat hallituksen vihamielisestä politiikasta, joka uhkaa kulttuuriperintöämme, museokeskuksia, sivistystä sekä lopulta yhteiskuntaturvaakin. Leikkaus”talkoot” jaetaan valikoivasti: opetus-ja kulttuuriministeriössä esittäviin taiteisiin sekä kulttuurityöhön kohdistuvat leikkaukset ovat olleet jo valmiiksi suhteessa valtion menoeriin moninkertaisesti liian suuret. Ministeriön alaisilta aloilta leikkaaminen on ollut tietoinen ja tuhoisa valinta.
Suomen kulttuurityö uhkaa jäädä muusta kansainvälisestä kentästä ulkoiseksi saarekkeeksi: tärkeät hankkeet muun muassa digitalisaatiossa jää toteuttamatta. Ihmisiltä jää kokematta museoelämykset ja työntekijät pudotetaan tyhjän päälle. Irtisanomisilta ja kirjaston kokonaiselta leikkaukselta vältyttiin, mutta leikkausten takia uusiin yt-neuvotteluihin valmistaudutaan jo nyt, edellisten päättyessä. Samalla kokoomuksesta esitetään toiveita, että vapaaehtoiset työntekijät voisivat pitää museot auki: eli tehkää kulttuurityö, mutta ilmaiseksi.
Yhteinen kulttuuriperintötietomme on vaarassa. Jos kulttuuria ei aktiivisesti opeteta, sen arvostus unohtuu. Arvostus on toki tainnut unohtua monelta päättäjältä jo ajat sitten. Esimerkiksi Kansallismuseon eri kohteet ovat tarjonneet koululaisille ja alaikäisille ilmaisen sisäänpääsyn ja ovat osa kulttuuri-identiteettiämme. Kulttuuri on kaiken yhteiskunnan läpikattava konsepti. Sitä ei ole vain taidemaalarit, oopperat ja arkkitehdit vaan myös maanviljelijöiden asumukset, vanhat maitotonkat ja kangaspuut. Jos omaa kulttuuriaan ei tunne, on myös vaikea oppia muiden kulttuurista.
Eurooppalaisittainkin hienon Seurasaaren kymmenet, historiallisen tärkeät rakennukset jäävät tekohengitykselle. Niitä kyllä ylläpidetään ja sentään koko saarta eivät sakset voi maantieteellisesti napsia. Mutta ulkoilmamuseoon, mikä on koko saaren pointti, kukaan ei pääse. Ainutlaatuiset vuosisatoja vanhat rakennukset ovat näivettymisvaarassa. Uudistusprojektit menevät jäihin, yhteistyösopimukset pitää purkaa. Kansallismuseon Seurasaari on ollut merkittävä kesätyöpaikkojen tarjoaja opiskelijoille ja vastavalmistuneille. Nyt näitä työpaikkoja ei enää ole tai ne (ymmärrettävästi) menevät lomautetuille. Seurasaari kesti sotien pommitukset, mutta ei sinimustaa oikeistohallitusta. Harva asia on vähemmän isänmaallista.
Samalla leikkaukset ovat kova isku myös Helsingille. Seurasaaressa on käynyt kymmeniä tuhansia perheitä ja matkailijoita kotimaasta ja ulkomailta. Sen kaltaisten kohteiden sulku on aina tuhoisa isku myös kaupungin elinvoimalle. Helsingin ja kaupunginvaltuuston on tehtävä kaikkensa kulttuuriperinnön tukemiseksi kaupungissamme. Pormestari Vartiaisen sanojen mukaan, jolla pohjustettiin vuoden 2025 talousarvioneuvottelut, “vaurauden aika on ohi”. Rahaa ylijäävästä osuudesta menee entistä enemmän sotepalveluihin, vaikka Helsinki kyllä jatkaa pääkaupunkina investointiaan kasvuun, infraan ja tulevaisuuteen. Kulttuurin ja kulttuuriperinnön on kuuluttava myös tähän, eikä sitä tule jättää unholaan. Museoviraston leikkaukset iskevät erityisen kovaa, koska virasto on suoraan ministeriön alainen, mutta valtakunnallisesti kunnat rahoittavat museoiden toiminnasta yli kolmasosan. En kadehdi lainkaan viraston leikkauslistoja suunnitelleita.
Leikkausten takia muinaismuistojen, kulttuuriperinnön ja identiteettimme opettamisen ja säilyttämisen rapautumisen riski on edessä. Tämä maa on rakennettu järjestelmällisesti taiteen ja kulttuurin avulla. Päättäjien olisi aika kertoa tai pikemminkin meidän olisi aika kysyä päättäjiltä: Onko maa, jossa annamme kulttuurin näivettyä, maa, jota haluamme rakentaa?
– Sakari
Artikkelin kansikuva: Seurasaari, Niemelän torppa, otettu 1909 järkeen. Helsingin kaupunginmuseo.