Maksuton HSL ei ole utopiaa vaan aito tavoite:
Kattava ja toimiva, lopulta maksuton joukkoliikenne on arvovalinta. Se on oikein ja vastuullista kaupunkipolitiikkaa. Se ei ole mahdottomuus; kyse on poliittisesta tahdosta.
Jos nokka saadaan nostettua edes hetkeksi tuloslaskelmista ja nähdään niiden takaa ihmiset, tarve, käyttäjät ja mahdollisuudet, voisi tehdä paljonkin:
1) HSL:n hintojen vaikutus köyhyyteen ja pummilla matkustamiseen on tunnistettava On ensiksi palautettava yhden vyöhykkeen lippu sekä alennus kertalippuun opiskelijoille, nuorille ja eläkeläisille. Pummilla ei matkusteta, jos ihmisillä on varaa ostaa lippu. Näin säästetään myös konnareihin uppoavia menoja ja luodaan ensiaskeleita rahoituspohjan terveyttämiselle.
2) Kustannukset eivät tule laskemaan. Toisaalta niitä ei voi olettaa katettavan vain lipputuloilla. Kuntien osuuden pitäisi olla tulevaisuudessa reilusti yli 60% HSL-konsernin tuloista. Rakennettujen raiteiden ja muun infran kustannukset pitäisi eriyttää lipputuloista, eikä kuntien tulisi vaatia rahoittamaan HSL:ää maksamaan summia kunnille itselleen takaisin. Tämän kuoppaamista Vasemmistoliiton Elina Kauppila, joka istuu HSL:n hallituksessa on onneksi esittänytkin. On luotava uusi malli, jonka jälkeen väylää kohti maksuttomuutta voi alkaa rakentaa.
3) Likenteen päästöjen vähennys on otettava huomioon. Autoilijoiden siirtyminen joukkoliikenteeseen eli kulkutapaosuuden lisäys on tärkeää. Kun koronan jälkeen muissa pohjoismaissa on siirrytty joukkoliikenteeseen ja kävelyyn, Stadin alueella on siirrytty joukkoliikenteestä takaisin autoon. Jokin on pielessä, eikä lippuhintojen nousu ainakaan asiaa auta. Halvempi liikenne, tiuhemmat vuorovälit ja yhteydet voitaisiin rahoittaa esimerkiksi ruuhkamaksuilla, jotka olisi hyvä saada käyttöön. Etenkin niiden alueiden asukkaat, jotka syystä tai toisesta eivät koe matkustamista julkisilla käteväksi, on osallistettava pysäkki- ja linjasuunnitteluun.
4) Maksuttomaan joukkoliikenteeseen voisi siirtyä vaiheittain. Se vaatisi niin yhteistyötä kuin lobbaamista valtion suuntaan. Jos ruuhkamaksut sallittaisiin, katettaisiin niillä paljon HSL:n kuluja. Valtio on saatava kantamaan vastuunsa 1,5 miljoonan asukkaan alueen liikkumisen tukemisessa; se on myös ilmastolain mukaista.
Tämä voisi alkaa vyöhykejärjestelmän päivittämisestä ja kuntien vaiheittaisesta tuen kasvusta. A-vyöhykkeelle tarvitaan ensin oma yhden vyöhykkeen lippu, joka on halvempi. Luottamus konserniin parantuisi huomattavasti. Selvitys maksuttomasta joukkoliikenteestä tulisi tehdä kaupungin tasolla. Kaupunki voi tehdä paljonkin vaikuttamistyötä projektin eteen.
Maksuton joukkoliikenne on noidankehä: Jos kukaan ei puhu siitä, se jää vain utopian tasolle. Utopiaa se ei kuitenkaan ole; sen osoittavat lukuisat Euroopan kaupungit, joissa maksuton joukkoliikenne toimii. Jos koko ajan sanotaan, että se on mahdottomuus, sellaisena se myös pysyy. Tarvitaan päättäjiä jotka lähtevät rohkeasti selvittämään asiaa. Sellainen minä haluan olla.
— Sakari