On aika lopettaa sumutus–järjestöille ja kulttuurialalle on kohdistumassa järkyttävät kulttuurileikkaukset, joiden merkitys valtiontaloudelle on mitätön.
Hallitus suunnittelee näitä puoliväliriihessä nuijittaviksi, joka on kätevästi vaalisekoilun jälkeen. Esimerkiksi nuorisoalan järjestöjä uhkaa historiallisen suuri 40 prosentin valtionavustusleikkaus. Nämä järjestöt edistävät nuorten poliittista vaikuttamista, opiskelijapolitiikaa, harrastustoimintaa ja hyvinvointia. Kulttuurialan leikkaukset ovat kohtalokkaita, mutta lisää on tulossa; valtionosuuksista on jo nipistetty, museoviraston kohteet ovat auki tänä vuonna “taianomaisella” erillisrahalla minkä jatkosta ei ole mitään takeita.
Ironista on se, että säästettävät summat ovat liki kärpäsen kakka valtion kymmenien miljardien budjetissa. Kulttuurialan leikkauksissa on kyse yhteiskunnan itseisarvon puutteesta ja vastavirtaan uivien äänien hiljentämisestä, demokratiasta. Tehostamisvaatimukset voisi heittää roskakoriin. Ei voi nipistää, tehostaa, toimia ja leikata. Vaan toimijat kuristetaan hengiltä.
Uusimmissa OKM:n valtionavustuspäätöksissä on leikattu niin kulttuurilehdiltä kuin esimerkiksi alan järjestöiltä. Näyttelijäliitto, Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät, Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry, Suomen Teatterit ja moni muu liitto jäi KOKONAAN ilman tukia. Nuorisoalan mukaan sen alaisille järjestöille on kohdistumassa 40% leikkaukset, ja tämäkin, mikäli leikkaukset kohdistuvat tasan.
Pieniä summia valtiolle, kohtalokkaita ja toiminnan rapauttavia itse järjestöille.
Vaikuttaa siltä, että ensin hiljennetään toimijat itse– sen jälkeen hiljennetään ne, jotka puhuvat alan ahdingosta. Lopulta ääntäkään ei kuulu, paitsi valtaapitävien äänet.
Esimerkiksi kulttuurialan toimijoita ja opiskelijoita syytetään liiallisesta meuhkaamisesta liittyen hallituksen massiivisiin kulttuurialan leikkauksiin. Kokoomusopiskelijoiden kannanoron mukaan kokonaiskuvan hahmottamisessa on parantamista. Suomen kulttuurikentän kokonaiskuvaa ja se, miltä alan opiskelijoiden, työntekijöiden ja vapaan kentän tulevaisuus on, väitetään aina ymmärtävän leikkausta tukevien piirissä tarkemmin.
Todellisuus on erilainen. Alan rahoitus on pikemminkin alimitoitettua. OKM:n säästösummat kalpenevat vaikkapa maakuntalentojen, turkistarhauksen, ampumaratojen ja monen muun tuen kanssa. Koko opetus- ja kulttuuriministeriölle on laitettu suhteellisesti aivan liian suuri osa “talkoita”, jotka jo itsessään edustavat epäinhimillistävää, tasa-arvolle takapakkia näyttävää talouspolitiikkaa. Eläimiä tapetaan, saastuttavia lentoja tuetaan ja rakennemuutoksia jätetään tekemättä, jotta museot sulkeutuvat, poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen niukkuutta niukennetaan, uutta esitystaidetta ei synny ja harrastuksia ei pääse harrastamaan.
Valtio ottaa velkaa yli 14 miljardia euroa. esimerkiksi kulttuuritoimijoilta leikataan heille itselleen tuhoistasti: kokonaisvaikutukset verrattuna aikaan ennen hallituskautta ovat jopa 120 miljoonaa, mutta tämä on silti alle prosentin suomen valtiovelasta. Siis yhden prosentin. MItä mieltä olette; jakautuuko “talkoot” reilusti?
Suomen kunnat ovat hyvin erilaisissa asemissa sen kanssa, miten voivat tukea kulttuuria ja järjestöjä valtion leikkauksien jälkeen. Leikkaus kulttuuritoimijoihin lisää myös alueellista eriarvoistumista kuntien välillä. Turvallisuus ja onnellisuus on muutakin kuin miinoja, tykinsavua ja puolustuksen vahvistamista. Se on toimivaa yhteiskuntaa, vapaa-aikaa.
Helsinki tukee paljon, kyllä, mutta se johtuu siitä että sillä on mahdollisuus. Tilanne ei ole itsestäänselvyys eikä tilanne ole ruusuilla tanssimista. Esimerkiksi THL.n ylläpitämän tea-viisarin mukaan Helsingissä on panostettavaa paljon juuri osallisuuden ja seurantamekanismien parantamisessa, missä sen tulokset ovat maan keskiarvoa matalammat.
Kaupungit ovat tukeneet julkisella rahoituksella kulttuuria yli 150 vuoden ajan. Kulttuuritoimen monipuolinen tarjonta pitää nähdä myös kuntalaisten hyvinvoinnin perustana ja saavutettavuutta kunnissa edistävänä. Kaupungin strategiassa Helsinki haluaa ohjata vapaille toimijoille tiloja ja tukea. Tästä tulee pitää kiinni, ja sen jatkuminen tulee varmistaa. Alkuvuodesta 2024 kaupungin kulttuuri- ja kirjastojaosto myönsi tukia yli kahdellesadalle toimijalle ja yhteensä lähes 10% enemmän kuin edellisvuonna. Korotettu tukitaso on pidettävä yllä ja sen nostamista on edistettävä. Helsingissä olisi panostettava siihen, että myös aloittelevat ja vähemmän järjestäytyneet ryhmät, taiteilijat ja ensemblet voisivat hakea rahoitusta yhä matalammalla kynnyksellä. Niillä on valtavan tärkeä rooli kaupungin asukkaille. Byrokraattista koneistoa on yksinkertaistettava. Rahallisen tuen ja leikkausten vastustamisen lisäksi kaupunki voi rakentaa omannäköistä kulttuuriaan. Helsingin tulee toimia taiteen ja kulttuurin luomisen ponnahduslautana ja tilojen tarjoajana.
Vuonna 2025 taide- ja kulttuurilaitoksille kohdistuva valtionosuusleikkaus on lähes 11 miljoonaa euroa. Suurin osa leikkauksesta kohdistuu esittävän taiteen valtionosuuksiin (musiikki, teatterit, sirkus- ja tanssiryhmät), joiden valtionosuutta leikataan lähes 8 miljoonaa euroa. Leikkaukset kohdistuu siis erityisesti myös Helsingin laajaan teatterikenttään. harrastelijateattereilta on jo leikattu eikä tätä tule jatkaa.
Tehdään siis oikeat päätökset nyt. Kuunnellaan asukkaita, ei paineta vapaa taidekenttää VOS-järjestelmän alla olevia tahoja ja järjestökenttää alas. Pidetään järjestöjen tuet yllä Helsingissä ja helpotetaan niiden hakemista, ja tarjotaan toiminnalle myös tyhjiä ja vapaita, ei kaupallisia tiloja. Siten luodaan aidosti elävää kaupunkia ja sellaista haluan valtuustossa ajaa.
— Sakari