Kaupunkikulttuuri kuuluu myös pienille toimijoille, ja on usein heidän ansiotaan!
Olen namedroppaillut kamppiksen aikana paljon ”ruohonjuuritason toimintaa”, vapaan kentän toimijoita sekä pieniä ryhmiä. Mitä tarkoitan näillä nimillä?
Niitä kaikkia, jotka tekevät taidetta, kulttuuria, tapahtumia tai kaupunkitilaa pienillä resursseilla, jopa ilmaiseksi.
Niitä, jotka eivät ole valtionavun piirissä, joilla ei välttämättä ole edes rekisteröityä yhdistystä.
Niitä, jotka keksivät rohkeasti tapahtumia yhteisölleen niin vallatuissa taloissa, puistoissa, baareissa kuin katujuhlissakin. Kollektiiveja, ryhmittymiä, ystäväporukoita, reivejä. Ne, jotka järjestävät kerhotoimintaa, juhlia, esityksiä, installaatioita.
Kaikki nämä toimijat tekevät Helsingistä sen, mitä se on. Helsinki tukee paljon kulttuuria ja järjestää kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa itse, mutta paljon voitaisiin tehdä juuri pienten ryhmien tunnistamiseksi.
1 Kuunnellaan toimijoita itseään ja neuvotellaan heidän kanssa. Tunnistetaan toiminnan merkitys paremmin kuin nyt. Kun kaupunkikulttuurin itseohjautuvat toimijat valtaavat vaikkapa tilan, on neuvotteluissa aina valtabalanssi joka tulee tunnistaa. Voisiko esimerkiksi saavuttaa kompromissin siitä, että tilaa käytetään ennen vuokralaisen tuloa?
2 Ja ne tilat. Jos tila tai talo mollottaa tyhjillään vuosia, on järkevää saada se käyttöön, myös ilman voitontavoittelua. Pienille toimijoille tulee matalalla kynnyksellä tarjota tiloja. Jos opiskelijat järjestävät tapahtumaa puistossa ja se on toistaiseksi harmiton, on sen annettava olla rauhassa. Kaikkea ei tarvitse myöskään ohjata ylhäältä päin.
3 Hanasaari kaupungin käyttöön! kuten syksyllä jo kirjoitin, suojeltu rakennus etsii uutta käyttötarkoitusta ja yhteisölähtöinen kaupunkikulttuuri sopisi sinne mainiosti– varsinkin kun Suvilahti DIY vierestä on päätetty tapattaa, olisi tämä vähintä mitä tehdä.
4 Byrokratian helpottaminen. Monet ryhmät, esimerkiksi esittävän taiteen ensemblet ja harrastajateatteriryhmät voivat olla kunnan kulttuuritukien piirissä. On mietittävä, miten vähentää kynnystä hakea niitä ja tutkia sekä hankkeiden, projektien että jatkuvan tuen hakunimikkeitä. Tuen on oltava myös materiaalista; menoerä voi olla pieni kunnalle mutta hyöty ryhmälle suuri. Kulttuurin Helsingin mallia, missä tooimijoita kannustetaan alueelliseen yhteistyöhön, tulisi laajentaa joustavammaksi, koskemaan myös sosiaalisia yhteisöjä yli maantieteellisten alueiden
5 Hallinnon tasolla: kehitetään Helsinkiin kulttuurihyvinvointisuunnitelma, joka tunnistaa vapaan kentän toimijoiden merkityksen hyvinvoinnin luojana. Se on paperi, joka ohjaa kaupungin toimijoita kehittämään sellaista toimintaa, joka on kulttuurin ja hyvinvoinnin rajapinnalla. Kuntien kannattaisi kutsua pöytiinsä myös vapaan kentän toimijoita, kun kehitetään esimerkiksi kaupunkiympäristöä tai sosiaalipalveluita.
Helsinkin on ja sen tulee jatkossakin olla asukkaidensa näköinen kaupunki. Tarvitaan myös alhaalta ylös, ei ylhäältä alas rakennettua kaupunkitilaa– ja on jo korkea aika!
Jotkut miettivät, onko kulttuuri heille lainkaan tärkeää. Voikin olla, että on itse osallistunut tai jopa järjestänyt asioita, jotka voidaan laskea kaupunkikulttuurin laajaan kenttään ja käsitteeseen <3
— Sakari