Toimiva ja oikeudenmukainen Helsinki tarvitsee toimivan ja oikeudenmukaisen joukkoliikenteen. Pääkaupunkiseudun ja sen kehyskuntien yhteinen HSL eli Helsingin seudun liikenne vaatii kehitystä, jotta ihmiset voivat liikkua asuinalueestaan ja varallisuudestaan riippumatta. Viime aikoina eniten tapetilla olleet teemat voidaan kiteyttää 1. lähimaksun käyttöönottoon, 2. tasatariffiin käyttöönottoon ja 3. pummilla matkustamiseen.
Näin siis, jos HSL-alueen ikuisuusaihetta eli lippujen hintoja ei lasketa mukaan (pun intended). Korotukset nuijitaan vielä ennen vuoden loppua ja lippujen hintoja on juuri päätetty korottaa täysin kestämättömällä tavalla. Myös joukkoliikenteen maksuttomuudelle pitäisi tehdä suunnitelma; pitkällä tähtäimellä joukkoliikenteen maksuttomuus on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävin ratkaisu.
Suomen ja pohjoismaiden tasolla Helsingin seudun liikenne on erittäin toimiva: liikennevälineiden vaihto onnistuu sujuvasti ja niitä kulkee tiheästi. Helsinki erottuu kansainvälisestikin suunnitteluratkaisullaan, jossa runkolinjat ja bussit toimivat metron kanssa hyvin yhteistyössä. Tämä auttaa harvaan asuttujen alueiden joukkoliikenteen pyörittämisessä. Joukkoliikenne saa kaupungin eläväksi ja sujuvaksi. Sillä on tärkeä rooli tulevaisuuden ja nykyisyyden ekologisessa liikkumisessa.
Maatalouden lisäksi juuri liikenteen päästöt ovat suurimpia päästölähteitämme. Siksi julkisilla matkustamisesta tulisi tehdä suositumpaa ja edullisempaa. Moni kaupunkistrategiassa linjattu hanke, muun muassa uudet raitiolinjat ja joukkoliikenteen yleinen asema ovat tulevaisuuden kannalta hyviä, mutta uhkaavat HSL:n rahoituspohjaa: uusien hankkeiden myötä HSL tarvitsee enemmän rahaa toimiakseen, ja varoja on pyritty etsimään lähinnä vain kuluttajien kukkarosta. Olisi kuitenkin reilua, että tämä loistava järjestelmä olisi käyttäjilleen mahdollisimman hyvin hinnoiteltu ja pääsisi saavuttamaan täyden potentiaalinsa. Siksi rahoituspohjan kehittäminen oikeudenmukaisempaan suuntaan mahdollistaisi myös Helsingin oman strategian toimimisen!
Pitkään odotettu uudistushanke, lähimaksun käyttöönotto, tulee saattaa maaliin mahdollisimman nopeasti siitä huolimatta, että lähimaksusta koituu lisäkustannuksia muun muassa ulkoisten kortintarjoajatahojen lisäveloitusten takia. Turisteille, ulkopaikkakuntalaisille ja senioreille sovelluksen kautta tunnistautuminen ja alati vähenevä lippuautomaattien sijoittelu on kuitenkin aito ongelma. Siksi lähimaksu olisi tärkeää saada käyttöön, vaikka se noudattaisikin ns. tasatariffia vyöhykkeiden välillä, eli olisi tietyillä matkoilla kalliimpi kuin mobiililippu. Näin toimitaan usealla muullakin paikkakunnalla, jossa lähimaksu joukkoliikenteessä on mahdollista.
Kymmenien kilometrien metromatka Espoosta Vuosaareen ei tulisi maksaa saman verran kuin bussi Malminkartanosta Kannelmäkeen, tai spora Kalliosta Hakikseen!
Tasatariffi eli koko alueen samanhintainen lippu puhuttaa HSL-alueella harva se päivä. Helsingin kehyskunnat sekä monet äänet, esimerkiksi Helsingin uutisten Karri Kannalan syyskuinen pääkirjoitus unelmoi tasahintaisesta lipusta riippumatta siitä, liikutaanko vain Helsingin sisällä tai vaikkapa sieltä Mäntsälään asti. Mielestäni pikemminkin yhden lipun vyöhykkeet tulisi palauttaa liikenteeseen: kymmenien kilometrien metromatka Espoosta Vuosaareen ei tulisi maksaa saman verran kuin bussi Malminkartanosta Kannelmäkeen, tai spora Kalliosta Hakikseen!
Tasatariffia on perusteltu lipputulojen ja joukkoliikennevälineiden käyttöasteen nousulla, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa tasatariffi voisi johtaa esimerkiksi kaupunginvaltuutettu Otso Kivekkään blogin laskelmien mukaan monien C ja D- vyöhykkeiden linjojen lakkauttamiseen sekä tietysti AB-vyöhykkeen lippuhintojen valtavaan nousuun. Matkojen ja tulojen määrä kyllä toki kasvaisi, mutta kolme kertaa vähemmän suhteessa siihen, kuinka paljon kustannusten määrä operoida linjoja nousisi. Pidemmällä aikavälillä tasatariffi johtaisi HSL:än nykyisen rahoitusmallin kannattavuuden heikkenemiseen.
Ilman lippua eli pummilla matkustavia on paljon. He jäävät lipuntarkastajille kiinni vain murto-osan ajasta. Kiinni jääjiä on jo liki 100 000 matkaa vuodessa, eli todellisuudessa liputtomia matkoja tapahtuu paljon enemmän. HSL menettää tästä tuloja jopa 40 miljoonaa vuodessa (noin saman verran kuin budjetin alijäämä vuonna 2024), ihmiset taas luottamustaan HSL:ään hintojen ja viestinnän takia. Samalla, kun HSL:n tarkastusmaksut ovat nousseet, sporan eteen pysäköityjen autojen sakkomaksut eivät. HSL käyttää aikaa mainoskampanjoihin, joilla yritetään estää pummilla matkustaminen. Tämä aiheuttaa ymmärrettävästi närää. HSL väittää kivenkovaa, ettei usko lippujen hinnan olevan pummilla matkustamisen syynä. Väitän itse, että on.
Ihmiset liikkuvat elämisen kallistumisen, hallituksen kurjistamisen ja lippuhintojen jatkuvan nostamisen takia pummilla yhä enemmän. Uskon vilpittömästi, että merkittävä osa pummilla matkustavista voisi harkita kuukausilipun ostoa puhelimeensa mahdollisten alennusten ollessa laajempia tai hinnan ollessa matalampi yhdellä vyöhykkeellä. HSL:ään pitäisi pyrkiä saamaan esimerkiksi Tampereelta tuttu malli, missä kaikkien alle 24-vuotiaiden kausi- ja kertaliput ovat halvempia. HSL myös vaikuttaisi siltä, että se välittäisi kaikista matkustajistaan ja palveluiden käyttäjistään, kuten sen kuuluisikin.
Pummilla matkustamisen taklaamiseen on helpompia keinoja kuin syyllistävät kampanjat, muun muassa edulliset liput ja kätevämmät tavat maksaa lippu. Yhden vyöhykkeen lippu helpottaisi lyhyellä aikavälillä tilannetta jo paljon: edullisempi lippu kannustaa ihmisiä liikkumaan HSL:än alueella myös tiheästi rakennetussa kaupungissa ilman autoa, mikä hyödyttäiisi myös kantakaupungin elinvoimaisuutta ja sitä kautta kaupunkikulttuuria.
Kuten sanottu, Helsingin seudun liikenteen rahoituspohja on ikuinen kysymysmerkki. Pääkaupunkiseudulla on useita raide- ja infrahankkeita, jotka tulevat helpottamaan kaupunkilaisten elämää ja Helsinkiä, mutta tulevat HSL:älle samalla kalliiksi. Juuri äskettäin vuodelle 2025 nuijittiin lippuhintojen korotuksia yhden äänen erolla, AB-vyöhykkeelle kertalipun hinnan nosto jopa 3.20 euroon. Alennuslipuissa on jo tingitty, esimerkiksi opiskelija-alennus on enää 40 prosenttia kuukausilipun hinnasta, aiemman 50 prosentin sijaan.
Kipuraja ei pelkästään lähesty, vaan se on jo ylitetty. Helsingissä on kalliimpaa asua kuin muualla Suomessa, arvonlisävero ja muut elinkustannukset nousevat. Joukkoliikenne, joka on välttämätön osa siirtymää puhtaampaan yhteiskuntaan, ei voi seurata kestämättömän hintakehityksen perässä. Joukkoliikenteen kulujen noustessa rahavajeen kattaminen lippuhintojen nostolla on ainoa kestämätön ratkaisu. Helsingin kaupunkistrategiassa vuosille 2021-2025 linjataan, että joukkoliikennevälineiden lippujen hinnat pysyisivät kohtuullisina. Tästä olisi pitänyt pitää kiinni myös tämän hetken lippuhintojen neuvotteluissa.
Kaikista oikeudenmukaisin joukkoliikenne on ilmainen joukkoliikenne. Nyt siitä tarvittaisiin kokeiluja, suunnitelmaa ja tiekarttaa tulevaisuuteen.
Kaikista oikeudenmukaisin joukkoliikenne on ilmainen joukkoliikenne. Nyt siitä tarvittaisiin kokeiluja, suunnitelmaa ja tiekarttaa tulevaisuuteen. Julkisia tuetaan nyt jo valtion toimesta monissa Länsi-Euroopan maissa enemmän kuin HSL-alueella. Sen lisäksi se on ilmaista useassa paikassa, mm. koko Luxemburgissa, osittain Maltalla, ja Tallinnassa kaupungin asukkaille. Suomessa aiheesta ei ole politiikan vasemman laidan ulkopuolella käyty edes tosissaan keskusteluja, vaan puheiden keskittyminen on pysynyt rahoituksessa, markkinoinnissa ja kannattavuudessa. Selvityksiä siitä, miten ilmaisen joukkoliikenteen avulla kaikkein tehokkaimmin voitaisiin kannustaa ihmisiä siirtymään yksityisautoilusta joukkoliikenteeseen, ja miten se voisi toimia kävelyä ja pyöräilyä tukevana liikkumismuotona, tarvitaan enemmän. hintojen asteittainen laskeminen onkin arvovalintana oikea kehitys. Sen avulla vodaan signaloida, että halpa ja lopulta maksuton joukkoliikenne on kannatettava ja haluttava tavoite.
Joukkoliikenne on muutakin kuin kannattavuustilastoja ja pohtimista etätöiden määrästä: se on jokaisen kaupunkilaisen oikeus, liikkumista arjen lisäksi myös vapaa-ajalla. Toimiessaan se elävöittää kuntaa ja sen palveluja sekä on välttämätön osa ekologisesti kestävämpää tulevaisuutta. On siis järjetöntä että hiljaisuus maksuttoman joukkoliikenteen ympärillä jatkuu, ja lippujen hinnat vain nousevat. Osin tätä selittääkin se, että maksuttomuuden tasoiset hankkeet vaatisivat vahvempaa tukea kuntien lisäksi myös valtiolta: nykyisen hallituskauden aikana tämä näyttää todella epätodennäköiseltä. Kunnat myös subventoivat eri summia rahaa HSL:ään, josta kuntayhtymän kokonaistulot muodostuvat. Kunnilla itsellään on toisistaan poikkeavia haluja ja intressejä.
Olisikin tärkeää että suuret kaupungit, Helsingin johdolla, käyttäisivät vaikutusvaltaansa ja lobbaisivat tahtotilaansa valtiovallalle tehokkaammin ja selkeämmin. Oma valta on tunnistettava: jos matka kohti maksutonta joukkoliikennettä halutaan toteuttaa, tarvitaan Helsinkiä tätä muutosta ajamaan. Siihen matkaan tarvitaan rohkeaa, horisonttiin katsovaa asennetta politiikassa: voisimmeko ajatella koko kuntayhtymän rahoituspohjaa uudelleen sekä kuntien että valtion tasolla? Ympäristölle haitallisia tukia arvioidaan Suomessakin jaettavan miljardeja vuodessa. Voisiko näitä valtion elämälle tuhoisia tukia kanavoida ihmisten elämään ja liikkumiseen?
Siirtyessämme kaikille oikeudenmukaisempaan ja ekologiseen kaupunkiin ei riitä, että bussi-, metro ja sporalinjat ovat toimivia, vaan ihmisillä täytyy olla myös varaa käyttää niitä tulotasosta riippumatta. Käännetään yhdessä HSL:n kurssi kohti oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta.
– Sakari