Koulujen tulee olla riippumattomia. Koulutuksesta ei saisi ikinä leikata. Leikkaamisen jäljet näkyvät vasta vuosia myöhemmin, ja missään tämä ei ole selvempää kuin peruskoulussa.
Helsingin on huolehdittava koulujen tulevaisuudesta parhaansa mukaan.
Vaikka lapsia ei synny samaan tahtiin kuin ennen, tulee esimerkiksi maahanmuuttajaperheistä paljon uusia lapsia. Kouluista, opetuksesta ja oppimisesta tulee keskustella, mutta jo pitkään keskustelu on ollut negatiivissävytteistä, myös täällä pääkaupungissa. On totta että Helsingin kouluissa on isoja eroja: segregaatioon liittyvät ongelmat ja lasten arjen haasteet tulevat ilmi juuri siellä. Oppimistulokset ja vielä tärkeämpänä hyvinvointi heikkenevät kaikkialla.
Uusille kouluille, ja sen myötä opettajille, on tarvetta joten on myös työpoliittisesti huolehdittava, että Helsingissä halutaan työskennellä. Onhan Helsingin kaupunki Suomen suurin työnantaja. Kouluissa kasvaa maamme tulevaisuus. Palkkasekaannukset tai heikko johto eivät ole opettajia houkuttelevia tekijöitä. Oikeudenmukaisella, kannustavalla ja yhteisöllisellä työympäristöllä on väliä. Se, että työnteko on oikeudenmukaista ja että koulujen ilmapiiri on positiivinen, tukee opettajien työtä. Opettajien palkkatason on oltava riittävä!
Suomi on puhunut olevansa koulutuksen mallimaa. Nyt arvostus on kuitenkin heikentynyt ja se näkyy niin mediassa, vanhemmissa, oppilaissa kuin rahoituksen tasossa. Vanhemmat kyseenalaistavat yhä enemmän opettajien toimintametodeja. Sen voi tulkita johtuvan luottamuksen puutteesta. Olisi hyvä että vanhemmat ja opettajat tekisivät tasavertaista yhteistyötä. Opettajan työn vaativuutta lisää myös työtehtävien keskittyminen muuhun kuin itse opettamiseen sekä suuret ryhmäkoot.
Opettajat ovat vaatineet ryhmäkokojen pienentämistä jo vuosia: kaupungin olisi tehtävä kaikkensa tämän mahdollistaakseen. Samalla kun puhutaan koulutuksen tärkeydestä, resurssit ovat heikot ja arvostuksen puute työtä ja opettajien koulutusta kohtaan näkyy palkkatasossa ja opettajarekisterin puutteessa: sanoista ei ole päästy käytännön tasolle.
Kouluja voi uudistaa muillakin tavoilla kuin populistisilla kurinpalautusmetodeilla.
Kouluja voi uudistaa muillakin tavoilla kuin populistisilla kurinpalautusmetodeilla. Kouluilla on tärkeä rooli pysyä itsenäisinä, ei osana kulttuurisotia tai poliittista ohjailua. Tällainen puhe on viime aikoina lisääntynyt. Koulujen kehittämistä voi ajaa ilman että ajaa niiden riippumattomuuden tuhoutumista: kieltojen sijaan nykymaailmassa tarvitaan tunnetaitoja ja keskustelutunteja.
Koulujen on jatkossakin tärkeää satsata muun muassa monialaiseen lukutaitoon, taidealojen saavutettavuuteen ja harrastusten mahdollistamiseen. Sosiaalisten suhteiden muodostumisen ja identiteetin kehityksen kannalta vapaa-ajan toiminta on tärkeää. Harrastamisen ei tulisi olla sidoksissa kodin varallisuuteen tai resursseihin. Esimerkiksi Helsingissä oppilaat voivat maksutta valita yli 30 erilaisesta harrastuksesta itselleen mieluisan. Harrastamisen Suomen malli on erinomainen esimerkki hankkeesta, josta on muodostunut pysyvä nuorisolakiin kirjattu toimintamuoto.
Taideaineissa ja painotetussa opetuksessa saavutettavuuden on oltava keskiössä, ja painotettujen luokkien opetus ympäri kaupunkia on tärkeä.
Lähikouluperiaate on koulutuksen tasa-arvon toteutumisen kannalta tärkeä lähtökohta. Koulushoppailu, eli lapsen koulun valikointi erinäisistä syistä, puhuttaa. Taideaineissa ja painotetussa opetuksessa saavutettavuuden on oltava keskiössä, ja painotettujen luokkien opetus ympäri kaupunkia on tärkeää. Usein painotetuille luokille päätyvät oppilaat, joiden vanhemmilla on resursseja ja tietoa hakea lapselleen paikkaa näiltä luokilta. Painotettua opetusta tulisi tasapuolistaa riittävällä tiedonannolla. Esimerkiksi musiikin aineenopettajien palkkaamisen lopettaminen alakouluissa oli väärä päätös Helsingiltä, ja vähentää taito- ja taideaineiden saavutettavuutta.
Poliittinen vastakkainasettelu on pinnalla, ja se lisää tarvetta kriittiselle lukutaidolle. Näiden seikkojen valossa on erittäin huolestuttavaa, että viimeaikaisten selvitysten mukaan peruskouluista valmistuu oppilaita, joiden lukutaito on heikko. Ilman lukutaitoa ei ole medialukutaitoa totuuden jälkeisessä maailmassa, ei todellista demokratiaa, tasa-arvoa, sivistystä, hyvinvointia ja rauhaa.
Helsingin tulee tehdä kaikkensa puolustaakseen näitä arvoja, ja siihen tarvitaan vahvaa ja riippumatonta, kaikille oppilaille tasa-arvoista koulua!
— Sakari