Helsinki rakentaa kovaa vauhtia uusia taloja, kouluja ja asuntoja asukkaitaan varten.
Vaikka infrastruktuuria tarvitaan lisää, tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, millä tavoin Helsinki voi tehdä rakentamisen mahdollisimman ekologisesti. Painopiste tulisi olla olemassa olevan hyödyntämisessä – aina ei tarvitse vain rakentaa uutta.
Esimerkiksi ARA-tuotannon lisääminen ja sen selvittäminen, voisiko Helsinki itse aloittaa omakustannusperiaatteella toimivien vuokra-asuntojen tuotannon, ovat erittäin tärkeitä keinoja taklata asumisen hinnan nousua.
Helsingin asukasmäärä kasvaa nopeaa vauhtia – usein siihen on vastattava uutta rakentamalla. Esimerkiksi ARA-tuotannon lisääminen ja sen selvittäminen, voisiko Helsinki itse aloittaa omakustannusperiaatteella toimivien vuokra-asuntojen tuotannon, ovat erittäin tärkeitä keinoja taklata asumisen hinnan nousua. Kaupungin vuokra-asuntotuotannon on kasvettava ja nopeasti. Uudisrakentamisella on siis roolinsa asumisen kalleuden helpottamisessa.
Jos uutta rakennetaan, kaupungin tulisi olla edelläkävijä vähähiilisten rakennusmateriaalien käytössä.
Jos uutta rakennetaan, kaupungin tulisi olla edelläkävijä vähähiilisten rakennusmateriaalien käytössä. Ratkaisuissa tulee ottaa huomioon lähiluonto ja hiilinielut ja rakentaa kohteita, joiden lämmitys- ja energiakustannukset ovat tehokkaita ja joiden käyttötarvetta voi tulevaisuudessa helposti muokata tarpeen mukaan. Suurin osa rakennusten päästöistä syntyy käytön aikana. Näiden päästöjen tulisi myös näkyä laissa.
Ylenpalttine rakennusvimma tuntuu välillä ottavan ohjat. Monessa tapauksessa rakentaminen voi olla kaupungille koukku lisätä houkuttavuutta, lisäämällä rakentamisoikeutta tontilleen–varsinkin silloin, jos kyse on muusta kuin asunnoista. Markkinat vievät. Kunnanvaltuustolle purkaminen ja uuden rakentaminen on “helppo” ratkaisu logistisesti. Mm. Helsingin sanomat kirjoitti aiemmin pääkirjoituksessaan siitä, kuinka hiilipäästöjen näkökulmasta purkaminen ei kannata juuri koskaan.
Suomessa puretaan rakennuksia kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Helsingin ei tule olla mukana purkuvimmassa. Uutta voi rakentaa, mutta samalla vanhaa säilyttäen. Vanhoihin rakennuksiin voi myös lisätä uusia osia, kunnostaa ja mukauttaa uusiin tarpeisiin. Helsingissä on myös edelleen jonkin verran tyhjää maata ja tilaa, jolle rakentaa, hakkaamatta esimerkiksi metsää. Vanhoille toimistokaavoituksille tulisi monessa tapauksessa myös mahdollistaa kaavamuutos asuntojen remontoimiseen.
Theodor Höijer suunnitteli uusklassisen rakennuksen nykyistä Stockmannia vastapäätä 1900-luvun alussa. Se purettiin 60-luvulla monen muun tapaan ja tilalle rakennettiin uusi virastotalo, koska vanhan huonekorkeutta pidettiin liiallisena. Nyt 2020-luvulla tämä uusi talo on purettu, koska sitä pidettiin vanhentuneena ja, yllätys yllätys huonekorkeutta liian matalana.
Monet surevat 1960-luvun “purkuvimmaa” tai “Turun tautia”, kun Helsinkikin purki monia, vanhoina tai epäkäytännöllisinä pitämiä rakennuksiaan uusien tieltä. Nyt näitä vanhojen rakennusten paikalle rakennettuja rakennuksia halutaan purkaa. Meilahtea ja Pasilaa pidetään ankeina. Emmekö todella ole oppineet mitään? Onko mitään järkeä purkaa ja rakentaa samalle paikalle ihan samannäköinen uusi virastotönö?
Helsingissä on pulaa ei-kaupallisesta kaupunkitilasta kaupungin keskustassa ja ihmiskeskittymissä. Tilaa, jossa asukkaat voivat hengähtää, rentoutua, jutella ja oleskella, tuottaa kulttuuria ja viihtyä.
Pelkästään raha ei saa olla peruste purkamiselle, mikäli korjaaminen on teknisesti mahdollista. Vanhoille tiloille voisi keksiä vaikka mitä käyttöä. Helsingissä on pulaa ei-kaupallisesta kaupunkitilasta kaupungin keskustassa ja ihmiskeskittymissä. Tilaa, jossa asukkaat voivat hengähtää, rentoutua, jutella ja oleskella, tuottaa kulttuuria ja viihtyä. Uutta ja arvokasta käyttöä vanhoille rakennuksille löytyy, jos ei katso vain tuottavuutta. Näin tulisi tehdä niin Hanasaaren hiilivoimalalle kuin usealle tyhjälle liike- tai toimistotilalle, mahdollisesti ostareillekin.
Kysyntään vastaaminen ja asuntotuotanto kasvavassa kaupungissa on usein tarpeellista. Kuitenkin, purkamalla rakennus kaavamuutoksen tai kunnostamisen sijasta, menetetään vanha rakennuskanta ja historiallinen kerrostuma. Kaikki tämä tuottaa myös valtavasti päästöjä.
Helsinkin on Suomen suurin kunta: sillä on oltava rakennusasioissa kestävä ja edelläkävijän rooli.
— Sakari